Viikko 4 - maan alle jääviä työvaiheita

Juna, jonka kyytiin hyppäsimme, tuntuu nyt odottelevan sivuraiteella että toinen juna ajaisi ohi. Joko kohta päästään taas kunnolla vauhtiin? Tuntuu siis että nyt ei etene kovinkaan ripeästi, vaikka jotain tontilla koko ajan tapahtuukin. Odottavan aika on pitkä ja talotehtaan toimitus tuntuu jo hönkivän niskaan. Louhinnan venähtäminen luo painetta seuraaville vaiheille, vaikkei tässä onneksi vielä paniikkia ole. Lattiavalut saattavat kyllä jäädä tekemättä ennen talopaketin tuloa, mutta ne tehdään sitten myöhemmin.

Maanantaina aurinko nousi pilvettömälle taivaalle. Rekkaralli jatkui.

Tämä viikko alkoi tontin tyhjentämisellä. Isoja ja pieniä kivenmurikoita ja epämääräistä maa-ainesta lähti pois ja tilalle tuotiin kivimursketta ja hiekkaa. Talon alle jäävän maan pitää olla tasalaatuista  eikä isoja kivenmurikoita saa jäädä, jotta talon pohja saadaan täryteltyä tiiviiksi. Tiivis pohja takaa sen ettei maa talon alla painu tai liiku. Jos olisimme voineet rakentaa suoraan kalliolle, niin sitä ongelmaa ei tietenkään olisi. Ensimmäinen ohuen ohut lumikerros satoi sunnuntaiyönä, mutta muutamista hiutaleista ei onneksi ole pohjatöissä mitään haittaa.

Minä kuvassa kauhan alla. Antaa kuvaan mittakaavaa hiukan.. :)

Louheista maata varten kauhassa on hurjan kokoiset piikit.

Tiistaiaamuna tontille tuotiin anturamuotit. Teemme anturat Formex-muoteilla, joita ei tarvitse erikseen raudottaa. Samaa tavaraa kuin Lammin tassu, siis. Valmis muotti on kalliimpi kuin puusta ja vanerista tehdyt muotit tai anturaharkko, mutta talven painaessa päälle ja oman työn osuuden ollessa vähäinen, haluamme saada anturat nopeasti ja vähillä työtunneilla valukuntoon.

Kun maita on nyt saatu tontilta pois jo melko hyvin, huomattiin, että vieläkin on liikaa kalliota muutamissa paikoissa (!!!). Niinpä, auringon painuessa mailleen, tontille kaarsi vielä toinen kaivuri. Tällä oli varren päässä iskuvasara, joka teki selkoa "piipoista", joita kalliosta nousi. Täk-täk-täk-täk-täk...

Vielä jytisee, naapurit kiittää.. jokohan pahin mökääminen olisi tämän jälkeen ohi?

Illan jo tummuttua pääsivät perille myös Leca Lex -harkot (joita varten kaivurimiehemme tasoitteli päivällä sepelikentän tulevan autotallimme paikalle). Harkot ja laastit tulivat tehtaalta kaksi päivää etuajassa, eikä niitä siksi saatu suoraan sinne missä niitä tarvitaan, vaan valitettavasti niitä joudutaan vielä siirtämään uudelleen.  Tehtaalta oli kuitenkin tulossa tänne suunnalle toinen kuorma, joten meidän kamat pääsivät samalla kyydillä. Rahdeissa säästämme siis.

Harkkoja tuli aikamoinen läjä. Täyspitkä ajoneuvoyhdistelmä ajoi tontille melko varmasti. Jäätynyt maa kantaa onneksi hyvin.

Kuljettaja purki kuorman illan pimeydessä ja kiitteli tasaista kenttää jolle sai lastata. Täytyy muistaa välittää kiitokset eteenpäin.

Tänään keskiviikkona heräsimme valkoisessa kaupungissa, yöllä oli satanut kymmenisen senttiä lunta. Äh! Kaunista on, mutta enempää ei vielä tarvita! Talvisista maisemista huolimatta tontilla hommat kuitenkin etenivät, sillä kaupunki kävi tekemässä tontille vesi- ja viemäriliittymät ja toinen porukka merkkaamassa rakennusten kulmat tontille. Huomenna jatkuu vv-putkien vienti kohti taloa ja viimeistään perjantaina on pakko päästä anturoiden tekoon. Huomenna on tarkoitus myös jo tasotella maata anturoita varten. Talotehtaan toimitukseen on enää reilut kaksi viikkoa, joten nyt on päästävä eteenpäin. Onneksi on luvattu lämpenevää, joten jo satanut lumi häviää maisemista.

Viikko 3 - louhinnat ohi

Kahdeksan päivää, satoja varoitustorven vingahduksia, liikenteen pysäytyksiä, kymmeniä tunteja kaivurin hurinaa,  tusinoittain rähdepötköjä, kuorma-autorallia, lukuisia sateessa vettyneitä käsineitä ja pipoja, 751 kiintokuutiota kalliota ja yksi poikki mennyt telaketju. Sen se vaati, mutta nyt se on ohi, enää ei räjäytetä mitään.

Alla kuvat viikon tapahtumista.

Viimeisenä porattiin korkein kallion laki. Tästä on jo yksi kerros hävinnyt päältä. Naapuritaloon 10 metriä joten pienillä paukuilla edetään.

Ja taas paukahti.

Torstaiaamu oli aurinkoinen ja kaunis. Louhintojen viimeisen päivän alku, tai niin luultiin. Karkea louhikko ja pitkä kausi alkoivat kuitenkin jo rasittaa muitakin kun työmiehiä.   >>NAPS<<  Ärräpäitä kuului aika monesta suunnasta: kaivuri oli juuri niin pahasti kaiken tiellä kun nyt vaan voi, eli ennen kun telaketju oli kunnossa, kukaan ei voisi tehdä tontilla yhtään mitään.

Viikonloppuna tontilla näytti tältä. Louhinnat louhittu ja seuraava vaihe saa luvan alkaa. Louheen poisajoon menee vielä alkuviikko.

Talvi on kuitenkin tällä viikolla jo läsnä. Muualla maassa on jo yleisesti lunta. Onneksi ei vielä täällä.

Kaivurikin pääsee tästä eteenpäin helpommalla. Telaketjuun ei lopulta löytynyt uutta tappia, vaan sellainen piti sorvata paikallisella pajalla. Iltapäivällä hommat taas jatkuivat. Ei paha.

Loppuviikosta saatiin vielä sähkökaappiin sähköt, käytiin valitsemassa meille keittiö ja kiintokalusteet (niistä omassa postauksessa lisää) sekä tehtiin muita suunnitteluhommia ja äänestettiin vaaleissa. Ensi viikolla päästään viemäreiden vetoon ja alkaa ehkä pohjienkin teko. Pysy talvi vielä hetki poissa.

Viikko 3 - avolouhos

 O-ou. Jääkö tänne yhtään mitään (!!?), oli ensimmäinen ajatus kun kävin tontilla tänään. Mitähän sitä on tullut tehtyä? Ihanko oikeasti me pyydettiin näin massiiviset louhinnat?

Vajaa viikko louhintojen aloittamisen jälkeen, tontti on kuin sotatanner.. Näky pimenevässä illassa on synkkä ja harmaa. Kuvan värit originaalit, mutta ehkä sää vähän vaikuttaa apean mielikuvan syntyyn myös...

Ja vielä on louhittavaa.. siellä on yhä korkein nyppylä jäljellä ja viemärikanaali kunnan verkkoon pitää tehdä. Sitten alkaa olla kaikki. Louhittavaa tulee yhteensä lopulta seitsemisen sataa kuutiota! 700!! Ja voi mennä ylikin. Budjetti huutaa hoosiannaa, määrä on lähes kaksi kertainen alustavaan arvioon nähden. Vastaaviin ylityksiin ei muissa työvaiheissa ole varaa, tai meillä tehdään ruuat pihakeittiössä (nuotiolla kallion kolossa.. jos kalliota yhtään jää) kesät talvet. o_O

Nalli kalliolla

1,5 metriä merkityn viivan alle louhitaan. Eli arviolta kolme metriä tuolta huipulta.

 No, se siitä järkytyksestä. Oli tontilla hävityksen lisäksi tapahtunut muutakin. Sähkökaappi on saapunut! (Nyt odotellaan sähkölaitoksen miehiä lopulliseen kytkentään.) Alkaa siis vähän jo näyttää myös siltä, että tälle avolouhokselle joskus myös rakennetaan jotain. Se jos mikä piristää synkkyden keskellä!

Tämä yksilö siirretään aikanaan saunan ulkoseinään.

 Eikä ilo siihen loppunut: tontin reunalle lipui tänään viihtyisä Hotelli Helpotus! Nämä tulokkaat pohjustavat sitä ajatusta, että ehkä jo tulevan viikon (kahden) sisään tontilla voisi olla talonrakennusurakoitsijoille työsarkaa. Eli kunhan alkaa oikeat korot löytymään, vedetään viemärit, tasoitellaan maat ja saman tien anturan tekoon. Ihan ekana tarvitaan kuitenkin linjapukit ja kaupungin miehet merkkaamaan rakennusten nurkat vielä uudelleen paikalleen.

.

Se voisi olla myös putka, mutta tämä toimittaa työmaatoimiston virkaa. Seinän vierustalla mukavasti säilytystilaa ja seinään saa piirustuksia.

Tyylikäs pönttö odottaa käyttäjiä.

Tervaskallion toimisto- ja saniteettitilat. Tämä siis käytössä niin pitkään että saadaan wc-tilat omien seinien sisälle.

Näin on rykäisty käyntiin viikko 3. Perustuskamoista ja LVI-urakan toteutuksesta tarjouksia pyydetty ja saatu, maalämpöpumppu tilattu ja porausaika alustavasti sovittu. Talon ulkopuolisten viemäri- jne. linjojen vedoista sovittu alustavasti ja sain tänään myös vesi ja viemäriliitoskuvien uusimmat kuvat korkoineen. Ne heti eteenpäin LVI-suunnittelijalle! Pukspuks kulkee juna!

Viikko 2 - louhintaa

Viime keskiviikkona, saatuamme rakennusluvan, käytiin heti hommiin ja  tontti näyttää nyt jo aivan toiselta. Tämän viikon lopulla sitä tuskin tunnistaa samaksi, luulen.

Puut parturoitu ja kallio paljaana. Oikealla näkyy "oja" johon tulee viemäriliitynnät.

Tiistaina tontille ilmestyi louhintamatot, keskiviikkoaamuna pora ja miehet. Kello 12 oli saatu päätökseen naapuritalojen katselmukset ja iltapäivällä kalliosta paukahti irti ensimmäiset kuutiot.

Tiistaina kalliolla lötkötti kasa räjäytysmattoja.

Ensin porattiin ja panostettiin.

Sitten aseteltiin ylipanostajan tarkkojen ohjeiden mukaan matot sopivasti lomittain.

Olin itse katsomassa yhtä paukuista, alla kuvat. Kuulokkeet korvilla, sateen ropistessa olkapäille kuuntelin kun varoitustorvi alkoi huutaa. Piiiip-piiiip-piip-piip-pip-pip, kunnes tajusin että kamera on sateelta suojassa kantolaukussaan. Äh! Sain kameran esiin juuri ajoissa, mutta tarkennus on kehno.

1-2-3-JYTKY!

Panostaja ei päässyt paikalle perjantaina, joten päivä käytettiin reikien poraamiseen ja louheen poisajoon. Iltapäivällä näytti tältä:

Tontistamme tuli avolouhos. En itse kyllä osannut ajatella että siitä lähtisi näin paljon.. melkein koko kaunis kallio.

Kallion huipulta lattiakorkoon on 2,5 metriä ja siihen vielä tilat eristykselle jne, joten aika paljon siitä lähtee.  Kun kallio oli saatu esiin, sanoi räjäytystöistä vastaava louhintamäärän kasvavan (toisen firman tekemästä) alustavan arvion mukaisesta 370 kiintokuutiosta 500 kuutioon. Irtokuutioina se tarkoittaa tuplamäärää, eli 1000 kuutiota, eli 100 kuoma-auton kuormallista. Lisääntyneen louhintamäärän myötä joudumme kiusaamaan naapureita myös ensi viikolla - ja kaivamaan kuvetta enemmän kun budjetoitiin. Louhintojen pitäisi olla ohi viimeistään tiistaina, jos mikään ei hajoa jne.

Kiviröykkiön taakse oikelle tulee saunarakennus. Etualalle vasemmalle tulee autotalli ja sen taakse talo. Niiden väliin oli alunperin tarkoitus jättää kallio niin kuin se oli, mutta louhija sanoi ettei se kannata. Varomiseen menee niin paljon aikaa, että kustannukset nousevat. Niinpä täytämme välin louheella ja maalla, ja saadaan siihenkin jotakin mitä voin kitkeä ja kuokkia. Tai sitten laitetaan siihen maakellari. Ideoita otetaan vastaan.. Talli on tarkoitus upottaa puoliksi maahan, joten maata rakennusten väliin tulee joka tapauksessa.

Louhijoiden epäonneksi koko loppuviikko satoi, toivottavasti eivät tule kipeäksi. Ensi viikolle luvattu jo jopa räntäsadetta. Saapa nähdä missä olosuhteissa tehdään perustuksia.Maanantaina saamme onneksi tontille sähkön ja työmaakopin, joten miehet pääsevät tarvittaessa lämpimään tauolle. Tänään pitää käydä rakentamassa teline mittarikeskusta varten. Seuraavaksi täytyisi kiireellä saada valittua LVI-urakoitsija, että saadaan viemärit vedettyä  maan alle..

Puolitoista viikkoa rakennusluvan saamisesta tontilla näyttää siis hurjan erilaiselta. Tuntuu siltä, että juna otti ensimmäisen pysäkinvälin melkeinpä ylinopeudella. Se oli kyllä tarkoituskin, joten ei kun vaan täyttä höyryä eteenpäin!

Viikko 1 - rakennuslupa ja tontin alkuvalmistelut

Juna saapui asemalle. Nyt kyytiin!

Soittelin viime viikon lopulla rakennusvalvontaan ja kuulin että lupahakemuksemme oli käsitelty ja hyväksytty! Mahtavaa! Ihan pakko oli lounastauolla käydä katsomassa ilmoitustaululta lupanumero ja nähdä mustaa valkoisella siitä, että lupa on myönnetty. Kyllä oli! Lasku lähtisi seuraavalla viikolla ja sen maksettuamme voisimme noutaa luvan, wau!

Koska nyt on jo lokakuu, on kiire saada talo pystyyn ennen kun lumi ja pakkaset iskee kimppuun. Rakennusvalvonta vaatii kulmien merkinnän ja hyväksynnän ennen kuin puita saa alkaa kaataa, joten ne oli hoidettava heti kuntoon, metsuri hommattava ja kaivuri tilattava pintamaiden kaavintaan. Ihan ensin ilmoitin kuitenkin talotehtaalle, että asunnonmyynti ja rakennuslupaehdot saa poistaa ja talon toimittaa niin pian kun onnistuu. Se onkin pian, nimittäin viikolla 47, eli reilun kuuden viikon päästä.

Lupalasku tuli keskiviikkona ja samana päivänä rytisivät puut tontilla pinoon. Halusimme säästää mahdollisimman paljon isoja mäntyjä, mutta suurimmat ja kauneimmat yksilöt tulisivat jäämään rakennusten alle, joten olivat kaatolistalla. Kaatolistalla oli lopulta 10 isompaa runkoa ja pieniä päälle, eli vähällä päästiin.  Talvella, kun järvi on jäässä, kaadamme rannasta vielä muutaman vioittuneen puun ja lopuista emme sitten haluakaan luopua. Vähemmänkin olisi saanut mennä.

Keskiviikkona tontilla näytti siis tältä:

Metsurit mittasivat rungot alustavasti myyntiä varten.

Kaikki rungot kaadettiin monttuun, josta ne saataisiin kuormattua kuorma-auton tukkinosturilla suoraan kyytiin.

Asta-myrskyn jäljiltä Itä-Suomessa näytti vähän samalta.

Viimeiset 70 vuotta tässä on seissyt mänty. Ja nyt siinä seisonkin minä. Kylläpä tontti näyttää oudolta ja kaljulta. Linnutkin on ihmeissään. Mitähän ne tuumii louhinnasta?

Kauniita katajia oli myös pakko kaataa, onneksi niitä myös jäi.

Hyvä puoli siinä, että asunnonmyynti ajoittui syksylle, on se että nyt saa työvoimaa ja kalustoa paikalle kohtuu nopeasti. Hirveästihän me ei oltu voitu varailla ketään tai mitään, kun aloittaminen oli kiinni asunnon myynnistä. Se taas saattoi tapahtua milloin vaan tai sitten ei.

Hyvältä vaikuttava urakoitsija löytyi kuitenkin melko helposti: hän itse soitti minulle ja kertoi kuulleensa että etsin tekijää. En vieläkään tiedä mistä hän sen oli kuullut, mutta soittokierrokseni paras hän oli. Meillä siis aloittaa hommissa kaksi kokenutta kirvesmiestä ja perustusten teossa auttaa vielä kolmas.

Nyt vaan toivotaan, ettei tule isompia muttia matkalla niin saadaan perustukset jne. työt tehtyä ja katto päälle ennen talvea ja urakoitsijat pääsee hommiin lämpimien seinien suojaan.


Torstaina klo 10 istuimme kaupungintalolla ja odotimme vastaavaamme aloituskokoukseen, jossa kävimme läpi luvan sisällön ja täydensimme vielä tietoja pää-, LVI- ja sähkösuunnittelijoiden osalta. Kokouksen lopuksi kävimme vielä pyytämässä muutosta alkuperäiselle vesiliittymän paikalle, sillä tontin muodot huomioiden liittymän siirto tontin toiselle sivulle helpottaisi paljon. Onneksi lupa heltisi. Muutospiirustuksia pitäisi kuitenkin odotella seuraavaan viikkoon.

Kaupungintalolta lähdimme vielä tontille katsomaan rakennusten suunnitellut korot rakennustarkastajan ja vastaavan kanssa. Rakennusten kulmat oli nyt merkitty paikalleen, joten korkoja pääsi tarkastelemaan tarkemmin kuin aiemmin. Saunarakennus haki meillä suunnitteluvaiheessa paikkaansa kaikkein pisimpään ja sen sijainti olikin suurin yllätys tontilla. Olimme itse hahmotelleet sitä suurpiirteisin mittailuimme kauemmas rannasta, mistä tulikin ensimmäinen ongelma.

Tontti viettää saunan kohdalla vahvasti järven suuntaan, joten nyt kun rakennus on tuotu lähemmäs rantaa on sen eri päädyt maastoon nähden todella eri korkeuksilla. Rannan puolelta katsoen nykyisillä koroilla saunan sokkeli alkaisi puolentoista metrin korkeudelta.Tähän rakennusvalvontakin puuttui. Sauna oli saatava alemmas. Muutoin helppo homma, mutta sauna ja päärakennus ovat katolla yhteydessä toisiinsa, joten lasku vaikuttaa moneen asiaan. Löysimme kuitenkin ratkaisun ja saimme saunaa 500 mm alemmas, mutta kaikki pääpiirustukset menivät uusiksi ja talotehtaalta lisälasku tulossa.

Nyt lupa-asiat oli kaikin puolin niin kunnossa kun tässä vaiheessa voi olla. Tontti kai toivotti meidät tervetulleiksi ja kiitti saamastaan huomiosta: löysin vielä kymmenisen isoa kanttarellia heinikosta. 

Perjantaina tontin loput pintamaat kärrättiin pois (myös siltä kohdalta missä kanttarellit kasvoivat, hyppäsivät pannulle kreivin aikaan) ja louhijoita varten kaikki kunnossa. Vielä piti kuitenkin soittaa ympäristölautakuntaa ja varmistaa, että vaadittu melulupa tulee voimaan niin kuin piti. Lupa kun piti hakea viimeistään 14 vrk ennen louhintoja ja meni vasta sitten käsittelyyn. Niiltäkin osin oli edetty suunnitelmien mukaan. So far so good.

Iso telaketjukaivuri tekee selvää tontin pintamaista.

Kauniit sammaleet ovat muisto vain. Pian tontti on valmis louhintaa varten.

Lapsen mielestä tontin uudet kasvot ovat jännittävät, eikä hävinnyt sammal  näytä surettavan. Sen sijaan muta lentää ja  lätäköiden vesi roiskuu leikeissä.

Viikko 0 - jännitystä ennen lupaa

Tällä viikolla on rakennusluvan käsittely. Onpa jännää! Yli vuoden odotuksen jälkeen edellinen asunto on vihdoin myyty ja pian on rakennuslupakin kädessä. Tuntuu käsittämättömältä, että vihdoinkin pääsee eteenpäin ensimmäiseltä pysäkiltä, jossa ollaan odotettu kauan.

Ostimme tonttimme - vaikka ei ollenkaan pitänyt alkaa rakennushommiin - elokuun viimeisenä päivänä 2011. Tarkoitus oli päästä rakentamaan pian, viimeistään keväällä 2012. Rakentamisen sijaan käytimmekin aikamme kaikkeen muuhun, sillä emme päässeet eteenpäin ennen kuin edellinen asuntomme olisi myyty. Yritimme keskittyä suunnitteluun, kartoittaa mahdollisia yhteistyökumppaneita ja miettiä pihan käyttöä kun aikaa kerran oli.. mutta motivaatiota ei oikeen ollut kun rakennushanke tuntui niin kaukaiselta.

Kunnes, elokuussa 2012 sateisena maanantai aamuna klo 8 soi puhelin ja kiinteistövälittäjä ilmoitti ostajan löytyneen, tuli kiire.  Kiire saada roikkumaan jäänyt rakennuslupa sisään, kiire kaivaa saadut tarjoukset kasaan ja kiire hioa talopaketti viimeiseen kuosiinsa. Hiih, ostaja! Viimein!

Nyt olemme siis vaiheessa, jolloin voi jo kuulla junan lähestyvän asemaa ja tietää että kohta mennään. Talotoimittajan kanssa on käyty neuvottelut loppuun, hiottu suunnitelmat ja hiukan jo löydetty yhteistyökumppaneitakin ympärille. Meitä jännittää. Toivottavasti saapuva juna tarjoaa miellyttävän matkan ja päätepysäkillä odottaa asema jonne oli tarkoituskin päästä. Tervetuloa mukaan seuraamaan miten matkamme edistyy!