Viikko 1 - rakennuslupa ja tontin alkuvalmistelut

Juna saapui asemalle. Nyt kyytiin!

Soittelin viime viikon lopulla rakennusvalvontaan ja kuulin että lupahakemuksemme oli käsitelty ja hyväksytty! Mahtavaa! Ihan pakko oli lounastauolla käydä katsomassa ilmoitustaululta lupanumero ja nähdä mustaa valkoisella siitä, että lupa on myönnetty. Kyllä oli! Lasku lähtisi seuraavalla viikolla ja sen maksettuamme voisimme noutaa luvan, wau!

Koska nyt on jo lokakuu, on kiire saada talo pystyyn ennen kun lumi ja pakkaset iskee kimppuun. Rakennusvalvonta vaatii kulmien merkinnän ja hyväksynnän ennen kuin puita saa alkaa kaataa, joten ne oli hoidettava heti kuntoon, metsuri hommattava ja kaivuri tilattava pintamaiden kaavintaan. Ihan ensin ilmoitin kuitenkin talotehtaalle, että asunnonmyynti ja rakennuslupaehdot saa poistaa ja talon toimittaa niin pian kun onnistuu. Se onkin pian, nimittäin viikolla 47, eli reilun kuuden viikon päästä.

Lupalasku tuli keskiviikkona ja samana päivänä rytisivät puut tontilla pinoon. Halusimme säästää mahdollisimman paljon isoja mäntyjä, mutta suurimmat ja kauneimmat yksilöt tulisivat jäämään rakennusten alle, joten olivat kaatolistalla. Kaatolistalla oli lopulta 10 isompaa runkoa ja pieniä päälle, eli vähällä päästiin.  Talvella, kun järvi on jäässä, kaadamme rannasta vielä muutaman vioittuneen puun ja lopuista emme sitten haluakaan luopua. Vähemmänkin olisi saanut mennä.

Keskiviikkona tontilla näytti siis tältä:

Metsurit mittasivat rungot alustavasti myyntiä varten.

Kaikki rungot kaadettiin monttuun, josta ne saataisiin kuormattua kuorma-auton tukkinosturilla suoraan kyytiin.

Asta-myrskyn jäljiltä Itä-Suomessa näytti vähän samalta.

Viimeiset 70 vuotta tässä on seissyt mänty. Ja nyt siinä seisonkin minä. Kylläpä tontti näyttää oudolta ja kaljulta. Linnutkin on ihmeissään. Mitähän ne tuumii louhinnasta?

Kauniita katajia oli myös pakko kaataa, onneksi niitä myös jäi.

Hyvä puoli siinä, että asunnonmyynti ajoittui syksylle, on se että nyt saa työvoimaa ja kalustoa paikalle kohtuu nopeasti. Hirveästihän me ei oltu voitu varailla ketään tai mitään, kun aloittaminen oli kiinni asunnon myynnistä. Se taas saattoi tapahtua milloin vaan tai sitten ei.

Hyvältä vaikuttava urakoitsija löytyi kuitenkin melko helposti: hän itse soitti minulle ja kertoi kuulleensa että etsin tekijää. En vieläkään tiedä mistä hän sen oli kuullut, mutta soittokierrokseni paras hän oli. Meillä siis aloittaa hommissa kaksi kokenutta kirvesmiestä ja perustusten teossa auttaa vielä kolmas.

Nyt vaan toivotaan, ettei tule isompia muttia matkalla niin saadaan perustukset jne. työt tehtyä ja katto päälle ennen talvea ja urakoitsijat pääsee hommiin lämpimien seinien suojaan.


Torstaina klo 10 istuimme kaupungintalolla ja odotimme vastaavaamme aloituskokoukseen, jossa kävimme läpi luvan sisällön ja täydensimme vielä tietoja pää-, LVI- ja sähkösuunnittelijoiden osalta. Kokouksen lopuksi kävimme vielä pyytämässä muutosta alkuperäiselle vesiliittymän paikalle, sillä tontin muodot huomioiden liittymän siirto tontin toiselle sivulle helpottaisi paljon. Onneksi lupa heltisi. Muutospiirustuksia pitäisi kuitenkin odotella seuraavaan viikkoon.

Kaupungintalolta lähdimme vielä tontille katsomaan rakennusten suunnitellut korot rakennustarkastajan ja vastaavan kanssa. Rakennusten kulmat oli nyt merkitty paikalleen, joten korkoja pääsi tarkastelemaan tarkemmin kuin aiemmin. Saunarakennus haki meillä suunnitteluvaiheessa paikkaansa kaikkein pisimpään ja sen sijainti olikin suurin yllätys tontilla. Olimme itse hahmotelleet sitä suurpiirteisin mittailuimme kauemmas rannasta, mistä tulikin ensimmäinen ongelma.

Tontti viettää saunan kohdalla vahvasti järven suuntaan, joten nyt kun rakennus on tuotu lähemmäs rantaa on sen eri päädyt maastoon nähden todella eri korkeuksilla. Rannan puolelta katsoen nykyisillä koroilla saunan sokkeli alkaisi puolentoista metrin korkeudelta.Tähän rakennusvalvontakin puuttui. Sauna oli saatava alemmas. Muutoin helppo homma, mutta sauna ja päärakennus ovat katolla yhteydessä toisiinsa, joten lasku vaikuttaa moneen asiaan. Löysimme kuitenkin ratkaisun ja saimme saunaa 500 mm alemmas, mutta kaikki pääpiirustukset menivät uusiksi ja talotehtaalta lisälasku tulossa.

Nyt lupa-asiat oli kaikin puolin niin kunnossa kun tässä vaiheessa voi olla. Tontti kai toivotti meidät tervetulleiksi ja kiitti saamastaan huomiosta: löysin vielä kymmenisen isoa kanttarellia heinikosta. 

Perjantaina tontin loput pintamaat kärrättiin pois (myös siltä kohdalta missä kanttarellit kasvoivat, hyppäsivät pannulle kreivin aikaan) ja louhijoita varten kaikki kunnossa. Vielä piti kuitenkin soittaa ympäristölautakuntaa ja varmistaa, että vaadittu melulupa tulee voimaan niin kuin piti. Lupa kun piti hakea viimeistään 14 vrk ennen louhintoja ja meni vasta sitten käsittelyyn. Niiltäkin osin oli edetty suunnitelmien mukaan. So far so good.

Iso telaketjukaivuri tekee selvää tontin pintamaista.

Kauniit sammaleet ovat muisto vain. Pian tontti on valmis louhintaa varten.

Lapsen mielestä tontin uudet kasvot ovat jännittävät, eikä hävinnyt sammal  näytä surettavan. Sen sijaan muta lentää ja  lätäköiden vesi roiskuu leikeissä.